Sisältö
Entisten Suomalaisen Lyseon Oppilaiden Klubi (ESLOK) on perustettu viemään eteenpäin ressulaisuuden viestiä. Klubi-illat järjestetään joka kuukauden kolmantena maanantaina Suomalaisella Klubilla klo 17 (5. krs, Pohjola-kabinetti).
ESLOKin jäseneksi voivat tulla kaikki Ressua käyneet oppilaat. Jäseneksi liitytään maksamalla jäsenmaksu 30 € Eslokin tilille FI43 1470 3500 9351 12 (yhteystiedot ml. sähköposti maksun viestikenttään), lähettämällä sähköposti puheenjohtajalle Seppo Vaittiselle seppo(piste)vaittinen(at)lakium(piste)fi tai klubi-iltojen yhteydessä.
Ohjelma
Tietoa ESLOKin ohjelmasta löydät tältä sivulta.
Historia
Helsingin Suomalaisen Lyseon entisten oppilaiden klubin, ESLOK:in, ja sen edeltäjän ”Toveruuden Tuki” -yhdistyksen historiasta
Lähde: P.O. Väisäsen ESLOK-historiikki vuodelta 1995 (tiivistänyt Pauli Kruhse):
Vuodet 1907-1912
Vuonna 1891 perustetun Helsingin Suomalaisen Realilyseon entisten oppilaiden keskuudessa syntyi ajatus jatkaa koulussa syntyneiden yhteyksien ylläpitoa myös koulun jälkeen yhdistyksen muodossa. Sellaisen perustavaan kokoukseen koululle 3.11.1907 saapui 114 entistä oppilasta. Yhdistyksen tarkoitus, sääntöjen mukaan, olisi herättää, ylläpitää ja kehittää jäsenissään harrastusta harrastusta taloudellisiin kysymyksiin ja levittää keskuudessaan tietopuolisia ja käytännöllisiä tietoja. Uskonnolliset ja valtiolliset kysymykset rajattiin yhdistyksen toiminnan ulkopuolelle. Jäseniksi saattoivat liittyä niin oppilaat kuin opettajat. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin maisteri, myöhemmin kemian professori R.W. Stigell (1880-1956). Yhdistyksen nimeksi valittiin ”Toveruuden Tuki” Helsingin Suomalaisen Realilyseon entisten oppilasten Liitto. Yhdistyksen toiminta lakkasi kuitenkin pian, virallisesti vuonna 1912. Senaatti ehti hyväksyä yhdistyksen säännöt vasta sen loppumisen jälkeen.
Vuodet 1920-1945
Perustamisajatus lähti uudelleen liikkeelle kokouksessa 1.6.1920 koululla. Varsinainen perustamiskokous oli 2.10.1920, jolloin ESLOK nykyisen nimisenä perustettiin. Perustamisasiakirjan allekirjoittajia oli 73 henkilöä. Jo vuonna 1920 järjestettiin viisi klubi-iltaa ja seuraavana vuonna jopa 32. (Mainittakoon, että nykyään klubi-iltoja Suomalaisella Klubilla on vuodessa noin kymmenen, minkä lisäksi silloin tällöin järjestetään erilaisia tutustumiskäyntejä.)
Uudelleen käynnistyneen yhdistyksen kantavia voimia olivat mm. rehtori Kaarle Kerppola ja jälleen, kuten kymmenen vuotta aiemmin, FT Richard Stigell sekä lukuisia hallinnon ja liike-elämän silloisia ja myöhempiä vaikuttajia. Mukaan tulivat myös arkkitehti Väinö Vähäkallio sekä teollisuusmies ja myöhemmin vuonna 1967 professorin arvon saanut taidemesenaatti Jalo Sihtola.
Klubi-iltojen esitelmien aiheet vaihtelivat hyvin laaja-alaisesti kuten nykyäänkin. Väisänen mainitsee vuoden 1922 aiheina alkoholilainsäädännön (silloinhan oli kieltolaki), joukkosielupsykologian, vapaamuurariuden, saksalaisen ylioppilaselämän, Amerikan armeijan olot ja turaanilaiset heimokansat. Seuraavana vuonna aiheina olivat mm. Texasin rikkiteollisuus, Venäjän olot 1922-23 ja tähtitiede. Jäsenmäärä aaltoili voimakkaasti. Se koki merkittävän kasvun vuonna 1925. Esitelmät jatkuivat edelleen laaja-alaisina, eversti Lennart Oesch esitelmöi Hallan ukosta (jääkärien etappipisteestä), puhuttiin Egyptin kaivauksista, Australian suomalaisista ja Neuvosto-Venäjän talousjärjestelmästä. Varatuomari Väinö Niiniluoto, myöhempi SOK:n toimitusjohtaja, esitelmöi voimistelujuhlien musiikista.
Tultaessa 1930-luvulle esitelmien pito jäi aluksi pois. Klubitoiminta kävi muutoinkin säästöliekillä. ESLOK osallistui toisella tavalla ja myötävaikutti koulun Toverikunnan lipun hankintaan. Ehdotuksen teki Toverikunnan luonnoksen pohjalta arkkitehti Toivo Paatela ja sen valmisti tekstiilitaiteilijatar Elsa Kallio. Lippu naulattiin klubin kokoushuoneistossa 9.5.1938 ja luovutettiin Toverikunnalle 20.5.1938.
Ressun 50-vuotisjuhlia varten (vuonna 1941) asetettiin toimikunta. Koulu nimitti siihen rehtori Eino Cederbergin ja FK Wäinö Katajan. ESLOK:in puolelta mukana olivat tehtailija Ilmari Helle, varatuomari, vakuutusjohtaja Hj. Honkanen ja Hakkapeliitta-lehden päätoimittaja FM Yrjö Ylänne.
Koulun 50-vuotisjuhlia ei voitukaan sodan sytyttyä pitää. Klubin toiminta jatkui kuitenkin pienimuotoisena jatkosodankin aikana. Sen puheenjohtajana toimi varatuomari, vakuutusjohtaja Hj. Honkanen, joka toimikautensa alussa vuonna 1938 oli täyttänyt 54 vuotta. Lehtori Wäinö Kataja jatkoi vuonna 1925 alkanutta sihteerintointaan vuoteen 1945 saakka.
Vuoden 1945 jälkeen
Esitelmät käynnistyivät jälleen sodan jälkeen. Aiheita olivat mm. autovakuutus ja vuonna 1949 atomipommi. Rehtori Cederbergin 60-vuotispäiviä ESLOK juhli Merenkävijöissä 23.8.1949. Vuosijuhlassa 1950 Katajanokan kasinolla kuultiin opperalaulaja Erkki Eirtoa, Viljo Immosen kitara- ja lauluesityksiä, steppausta ja esitettiin sketsi ”Isän nenäliina”. Esitelminä olivat vuonna 1950 mm. lentäjien psyko-fysiologia, nykypäivien Etelä-Afrikka, matalat lämpötilat ja kauppamerenkulku.
Vuonna 1951 juhlittiin 60-vuotiasta Ressua. Eino Cederbergistä, joka oli ollut koulun opettaja vuodesta 1931 ja rehtori vuodesta 1935, maalasi muotokuvan taitelija Ola Forsell, vuoden 1918 ylioppilas Ressusta. Tasavallan Presidentti myönsi rehtori Cederbergille professorin arvonimen ESLOK:in aloitteesta. Eino Cederberg oli rehtorintoimensa ohessa valtion kirjallisuuden asiantuntijalautakunnan jäsen ja sihteeri vuodesta 1926. Hän oli toiminut Suomen kirjailijaliiton johtokunnan jäsenenä sekä julkaissut historiallisia tutkimuksia ja nuorisokirjoja salanimellä Erkki Saarenmaa.
Esitelmiä pidettiin ahkerasti 1950-luvulla. ”Pärskeitä” tilattiin klubin jäsenille ja teinikunnalle hankittiin arkistokaappi. Teknisen kehityksen mukana pyrittiin olemaan mm. värikuultokuvia ja värielokuvausta koskevien esitelmien välityksellä. Samoin tutustuttiin Postisäästöpankin ”Ensi”-tietokoneeseen sekä televisiotekniikkaan vierailuilla Oy Mainos TV Reklam Ab:n ja Yleisradion tiloihin. Kuulumisista Melbournen olympiakisoista kuultiin esitys. Koulun vanhempainneuvoston puheenjohtaja Erkki Hara esitelmöi aiheesta ”Muistikuvia USA:n matkoilta”. Kansanedustaja Olavi Lindblom pohdiskeli kysymystä ”Hajoaako SAK”. Sinebrychoffin panimoon järjestettiin kaksikin vierailua – mitä mahtoi jäädä ensimmäisellä kertomatta. Poikkeuksellinen esitelmöitsijä oli ressu, paavin kotiprelaatti monsignore K.A. Carling, joka pakinoi Ressun alkuvuosista. Hänhän oli tullut Ressun I luokalle vuonna 1893 ja oli suorittanut ylioppilastutkinnon vuonna 1901. Jäsenkunnan osalta harmiteltiin 1950-luvullakin nuoremman jäsenistön vähäisyyttä.
Koululle ja klubille oli suuri menetys, kun lehtori Wäinö Kataja menehtyi dramaattisesti sairaskohtaukseen 25.11.1960 koulun opettajainhuoneessa aivan koulupäivän alussa. ESLOK maalautti tästä legendaarisesta ja ESLOK:n luottamustehtävissä pitkään toimineesta opettajasta muotokuvan, joka paljastettiin koulun juhlasalissa 30.9.1961. Sen oli tehnyt taidemaalari, ressu Unto Kaipainen.
Yhteyksiä pyrittiin luomaan norsseihin sekä Tampereen ressuja vastaaviin relluihin. Ressun urheilujoukkueelle hankittiin edustuspaidat. ESLOK:in ja koulun rehtorin Lauri Nukarin yhteistyö 70-vuotisjuhlien järjestämisessä vuonna 1961 oli tiivistä ja antoisaa. Vuonna 1962 eslokilaiset kävivät Helsingissä rikosmuseossa sekä Tampereella Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa ja Pyynikin Panimo Oy:ssä. Klubi-illoissa esitelmöi Jalo Sihtola loistavan taidekokoelmansa esitellen sekä selosti ressun, taiteilija Antti Favénin tuotantoa. Edelleen, klubi-iltojen esitelmäsarjoissa suurlähettiläs Armas Yöntilä kertoi diplomaattielämästä, puhuttiin tavallisen turistin matkakokemuksista Neuvostoliitossa, käytiin läpi nykynäkymiä sydän- ja verisuonitaudeista, kuultiin esitelmä aiheesta ”Sodankäynti elektroneilla” ja tutustuttiin esitelmän muodossa rauhanturvatoimintaan. Käytiin tutustumassa Helsingin laivastoasemalle Porkkalassa sekä Oy Hartwall Ab:n teollisuuslaitoksiin. ESLOK:in hallituksessa oli jonkin aikaa mukana opettajakuntaa: rehtori Lauri Nukari ja lehtori Inmar Okkola. Klubi-iltoja järjestettiin vuonna 1967 Hotelli Helsingin viihtyisissä suojissa, kuten Väisänen paikkaa luonnehti.Esitelmäaiheita olivat maanpuolustus, tekokuut, Arabia, Aden ja Lähi-Itä, lääketiede, Tanganjika, Ahvenanmeri 1942, Neuvostoliiton marsalkkojen muistelmat ja Töölön sairaalan tehohoito-osasto. Klubin jäsenmäärä vuonna 1970 oli 204 henkilöä.
Esitelmiä 1970-luvulla oli mm. seuraavista aiheista: Helsingin kaupunkisuunnittelu, ohjukset, kouluneuvostovaalit ja politisoituminen (rehtori Antero Penttilän esitys), oikeuskemia ja Helsingin kadunnimistö. ETYK:in aikoihin vuonna 1975 aiheita olivat turvallisuus valtiovierailujen yhteydessä (Suopon päällikkö Armas Alhava) ja muutoin Itämeren saastuminen (Paavo Väisänen).
Vuonna 1977 Helsingissä siirryttiin peruskoulujärjestelmään ja nimi Helsingin Lyseo siirtyi historiaan. Ressun yläaste ja lukio jatkoivat kuitenkin uudella nimellä samassa rakennuksessa. Klubi-illoissa jatkuivat mm. seuraavat esitelmäaiheet: puolustusvoimien kehityssuunnat, ammatinvalinnan ohjaus, tietoliikenteen kehitysnäkymät, radiopoliisin toiminta, ergonomia ym. Vierailuja tehtiin Nokian Pikkalan tehtaille ja Kaunialan sotavammasairaalaan. Eläinlääkintötarkastaja Eero Savonen, norssi, esitelmöi aiheesta ”Makkara”; Kalevi Vaara, tunnettu matkailumies kertoi Uudesta Seelannista. Tutustuttiin Altan kalliopiirroksiin Ruijassa norssi Pekka Sarvaksen opastuksella. Muistiossa vuodelta 1980 valiteltiin tutun kuuloisesti, että vain harva eslokilainen on alle 60-vuotias ja todettiin, että asialle pitäisi tehdä jotakin. Siitä kirjoitettiin toimintasuunnitelma. Jäseniä oli vuoden 1981 päättyessä 131.
Vuonna 1982 klubi lahjoitti koululle omistamansa Antti Favénin pilapiirrokset ja Mauno Otteisen veistoksen Ernst Lampénista. Esitelmien pitoa jatkettiin ja aihepiirit olivat edelleen laaja-alaisia. Vierailumatkaksi vuonna 1984 valikoitui käynti Isosaaren linnakkeella. Kokouspaikaksi vaihtui Suomalainen Klubi. Vuonna 1986 jäseneksi ilmoittautui myös ensimmäinen naispuolinen ressu.